Lataa kännykkääsi
lammassoittoääni!
tässä demo, tästä ääni (toimii ainakin Nokia
5140-puhelimessa)
Lampaamme ovat pääosin risteytyslampaita, joiden rotupohjana ovat Oxford down-, texel- ja kainuunharmasrodut. Joka vuosi syntyy jonkin verran myös puhtaita rotulampaita, koska käytämme puhdasrotuista pässiä, ja uuhikatraassamme on aina muutamia puhdasrotuisia joukossa mukana. Tällä hetkellä meillä on astumassa texel- ja rygjapässit.
Lampaat
ovat ulkona laitumella
touko-marraskuun välillä,
säiden salliessa myös pitempään. Pässi
laitetaan ulos heti,
kun vesi pysyy sulana, mutta uuhet karitsoineen säätilan ja
karitsoiden iän ja kasvun mukaan. Lammas pärjää
hyvin ulkona
pikkupakkasessakin, kun sillä on riittävästi
syötävää, kuiva makuupaikka ja sen villa
on hyvässä kunnossa. Alkukesän, heinäkuun
puoliväliin -
elokuun alkuun eläimet pärjäävät hyvin
pelkän laidunruohon
avulla, mutta loppukesästä ne tarvitsevat lisärehua.
Lisärehuna
lampaille on annettu perunoita, porkkanoita ja omenoita pestynä
ja lohkottuna sekä heinää, viljaa ja rypsipuristetta.
Joskus
on kaadettu joku pieni leppä tai pajupuska kaluttavaksi. Lampaat
saavat myös sokerimaissin korret sen jälkeen, kun
tähkät on kerätty.
Talvella lampaat ovat karsinoissa muutaman lampaan ryhmissä. Ne pääsevät halutessaan ulos jaloittelemaan -ainoastaan kovimmilla pakkasilla ja kosteina, sumuisina päivänä ne eivät halua olla ulkona pitkiä aikoja. Talvella lampaiden päärehuna on perinteinen kuivaheinä, minkä lisäksi niille annetaan tarpeen mukaan viljaa, kotimaista rypsipuristetta, melassileiketta, kerppuja eli lehdeksiä sekä kivennäisiä ja vitamiinejä. Viljana on tällä hetkellä kaura, koska se on nyt meillä mukana viljelykierrossamme. Haoista lampaat pitävät myös: joulu päättyy meillä joulukuusen vientiin lampaille. Syys- ja talvimyrskyjen jälkeen männyistä tippuneet oksat on myös keräilty pihoista lampaille syötäväksi.
Lammasrodut ovat kehittyneet eri maissa vuosisatojen aikana. Lammasrodut ovat ominaisuuksiltaan erilaisia, koska eri maissa lampaiden pito-olosuhteet ja ruokintamahdollisuudet ovat erilaisia. Ihminen on voimistanut luontaista kehitystä valintajalostuksen avulla. Valintajalostuksessa valitaan seuraavien sukupolvien vanhemmiksi ne eläimet, joissa on eniten hyviä ominaisuuksia ja vähiten huonoja ominaisuuksia. Sukusiitosta tulee välttää, koska se voi tuoda esiin monia perinnöllisiä sairauksia. Eri rotujen risteyttäminen lisää vaihtelua, ja siten voidaan saada aikaiseksi entistä terveempiä ja kestävämpiä eläimiä.
Oxford
Down -lampaat ovat alunperin kotoisin
Englannista, jossa niitä on jalostettu vuosisatojen ajan. Ne
ovat lihaksikkaita, tummajalkaisia ja tummapäisiä lampaita.
Niiden villa laadultaan hienohkoa, ja se kasvaa hitaasti.
Viereisessä pikkukuvassa oleva Mörkö-pässi
on hyvä esimerkki Oxford Down -lampaasta. Sen
jälkeläiset on
helppo tunnistaa, koska se periyttää
hivenen ruskeita karvoja
jalkoihin ja / tai päähän. Monet lampaistamme ovat
puhtaita Oxford down lampaita tai niiden risteytyksiä
suomenlampaan tai texel-lampaan kanssa.
Texel -lampaat ovat hollantilaista alkuperää. Ne ovat yleensä väriltään vaaleita, ja niillä on pitkänomainen pää.
Suomenlammas on pienikokoinen alkuperäisrotumme. Se saa tavallisesti karitsoidessaan joko kaksoset tai kolmoset, neloskaritsatkaan eivät ole harvinaisuus. Puhtaat liharotuiset lampaat saavat puolestaan yleensä vain yhden tai korkeintaan kaksi karitsaa kerrallaan. Hyvien hedelmällisyysominaisuuksien vuoksi suomenlammas on haluttu risteytykseen ympäri maailman. Suomenlampaita on useita eri värejä. Yleisin väri on valkoinen, mutta sen lisäksi niitä on ruskeita ja mustia. Nk. kainuunharmas on Kainuun alueelta peäisin olevaa lammaskantaa, joka on nimensä mukaisesti luonnonharmaa. Kainuunharmaista on olemassa myös ruskea muunnos.